Kaapo täytti viikko sitten vuoden. Pienestä pötköttelevästä vauvasta on vuodessa kehittynyt vauhdikas ja sosiaalinen kävelevä taapero. Nyyyyh. Aika on kulunut aivan järjettömän nopeasti ja toisaalta vuoteen on mahtunut aivan järjettömän paljon kaikkea uutta, hienoa ja jännää. Etukäteen ei voinut millään aavistaa miten hienoa oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen voisi olla. Eräänä päivänä mietin, että onneksi en tiennyt miten hienoa on olla äiti, koska silloin ne kolmen vuoden aikana tekemäni negatiiviset raskaustestit olisivat satuttaneet vielä enemmän.

Kaaposta on siis tullut iso poika. Päivittäin oppii kaikenlaista uutta. Tämän hetken hitti on karkuun juokseminen, varsinkin silloin jos tekee jotain kiellettyä. Kiellettyjä asioita ovat mm. sängylle tai sohvalle kiipeäminen, vessan/kylppärin hyllyjen tyhjentäminen, vessaharjan tutkiskelu, cd-hyllyjen tyhjentäminen, läppärin näppäinten irrottaminen, keittiön laatikoiden tyhjentäminen... Lista on loputon :P Vaikka neuvolassa sanottiinkin että pitäisi olla vähän vain sellaisia kiellettyjä juttuja. Tää nykyinen kämppä on vaan sen verran pieni, että täällä on pitkälti kaikki esillä sellaista johon ei ainakaan kovin kovakouraisesti saa pieni ihminen koskea. Uudessa kämpässä on sitten paljon vähemmän tälläisiä houkuttimia. Mutta ainahan lapset tykkää kaikesta sellaisesta mitä me aikuisetkin käytetään. Ei omat lelut oo yhtään niin jänniä.

Kaapon mitat 1-vuotis neuvolassa olivat 77,8cm ja 11 kg. Pituutta oli parissa kuukaudessa tullut 4cm lisää ja painoa noin puoli kiloa. Pituuskäyrä siis heilui aika korkealla ja paino taas vähän matalalla. Siltikin ihan tasaista kasvua ja sopusuhtainen poika. Tosi reippaaksi kehuttiin ja kävelystä täti oli tosi otettu. Mutta onhan Kaapo jo parisen kuukautta taapertanut pitkin poikin niin oppiihan siinä jo aika taitavaksi. Ei enää kaatuile kuin joskus sitten ihan tahallaan.

Synttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna melko isolla porukalla. Oli tosi mukavaa, mutta oltiin kyllä koko porukka ihan poikki sitten illalla kun kaikki vieraat oli käyneet. Kaapokin nukahti illalla aivan saman tien kun vain vietiin sänkyyn. Kaapo tykkäsi tosi paljon, että oli vieraita ja uudet lelutkin oli tietysti tosi hienoja. Viikko onkin mennyt pitkälti leluja ihmetellessä. Parhaita leluja on mun vanhempien tuomat mun vanhat duplot ja puupalikat. Niitä kannellaan pitkin kämppää onnellisena. Toinen hieno lelu on tuollainen Fisher Pricen maatalo, josta kuuluu elukoiden ääniä kun karsinoiden ovet avaa. Sillä Kaapo on ihan "leikkinyt" avaten ovia ja laittaen karsinoihin joko eläimiä tai muita leluja sisään. Ihana seurata vierestä miten pienen ihmisen aivot raksuttaa ja tajuaa, että miten äänen saa kuuluviin.

Tämä lienee viimeinen kirjoitus tähän blogiin. Seuraavan blogin ajattelin perustaa sitten veljeksille yhteisen kunhan pikkuveli suvaitsee saapua maailmaan :> Ilmoittelen tänne sitten uuden blogin osoitteen. Tässä vielä kuva 1-vuotiaasta veijarista.